Etusivu | Kennelesittely | Koirani | Kasvatit | Pentuja | Linkit | Blogi

Tarinoita Tuiskusta eli mitä olen meileissäni neidistä kertoillut


25.5.2004

Tuiskuki on vaihteeksi taas melkein nätin näköinen ku harjasin sen. Ihana ku ei ole päivällä satanu kovasti ni tuolla oli turkki sen verran kuiva että pääsi harjaamaan. Sisällä en sitä harjaa ku mulla ei keuhkot kestä sitä karvapölyä. Se on alkanu vaihtaa kupeilta ja lanteilta pentukarvaa pois. Ihanaa päästä pentukarvasta eroon!

20.4.2004

Kyllä mie odotan sitä heinäkuuta että pääsee Tuiskun kans kehään. Tosin ensin pitää kyllä treenata kehäkäyttäytymistä... tää on alkanu ihan kenguruksi, pomppii koko ajan ku hoksaa että mammalla on herkkua vaikka ollaan opeteltu että sitte vasta saa ku on nätisti. Mutta sitte ku se rauhottuu niin hetken aikaa se on todella nätisti!

19.5.2004

Heh, Tuisku on alkanu ihan mahottomaksi. Viikonloppuna käytiin porukoilla eli siis silloin ku tultiin näyttelystä niin neiti nälissään pomppas keittiön pöydälle syömään sokeria astiasta! Ku hoksasin ni menin nostamaan sen alas pöydältä ja pidin puhuttelua, mutta kyllähän siinä pokka petti ku toinen sokerisella kuonolla tökkii ja nuolee sokeria ympäri mun naamaa! Ja eilen taas pöydälle, nyt sielä ei ollu mitään herkkua eli hukkareissu ja taas jäi kii, pyöri ympäri pöytää että mistä pääsis alas ennen ku mamma nappaa kii ja taas kauhee naaman nuoleminen että sori sori ihan vahingossa menin tonne pöydälle että koskaan ikinä en enää silleen... ;c) Ois elämä tylsää ilman koiria!

14.5.2004

No en tosiaankaan föönaa joka päivä! Enkä kyllä ole harjannukaan ettei sen puoleen. Tosin pitäis harjata ni pääsis vähemmällä. Pitäis harjata aina aamulla ku silloin ei ole vielä roskainen eikä märkä. Nyt jouduin harjaamaan sen sisällä ku ulkona tuli lunta niin kauhee ku yskityttää vieläki ku sitä karvapölyä tuli oikein urakalla! Se ku on alkanu vaihtaan pentukarvaa pois ja sitte ku on vielä vähän takkuja niin kyllä karva pölisee. Kun tulee vähän kesäisemmät kelit ni sitte kyllä pesen Tuiskun kokonaan. Joo on tuo kessun pentukarva työläs lappalaisen turkkiin verrattuna. Tuiskua olen varmaan jo tähän mennessä laittanu enempi ku noita muita yhteensä! Mutta on toi silleen helppo laittaa kuntoon kun se on tottunu että sitä puunataan. Ja se tykkää ku sitä laitetaan, saa kyllä nyppiä ja kiskoa aika kovasti ennen ku inahtaa mitään.

13.5.2004

Eilen juniorit oli lievästi ottaen likasia ku olivat pelehtineet lumessa ja hiekassa... Piti kastella Tuiskuki kokonaan kun se oli yltäpäältä hiekassa. Sitte hieman kuivattelin sitä ja kampailin turkkia auki ja sain otettua kainaloista takut pois kun se tyytyväisenä makoili. Siitä on ihanaa ku otan sen sohvalle syliin ja nypin turkista pois risuja ja roskia ja nyt kampaaminenki menetteli neidin mielestä. Sitte vielä otin ja föönäsin sen hännänpäällisen kun se kantaa hännän niin tiukasti selän päällä että karva painuu ja kosteus voi aiheuttaa hotspotia niin föönättiin kuivaksi. Vähän Tuisku katto että mitä ihmettä kuiten teet, mutta ei pahemmin rimpuillu karkuun. Tosin ostin uuden föönin varta vasten sellasen että ei puhalla kauheen kuumaa eikä pidä kovaa ääntä että voi käsitellä koiriaki.

5.5.2004

Jestas mua naurattaa toi Tuisku. Sen ku vie jalkapyykille ni toinen nostaa tassuja aivan kauheen korkeelle että nyt on mammalla hyvä pestä! Takajalkaa nostaa ihan ku uros kustessaan silloin ku pesen sen takajalkoja! Pitäis olla joku kameran kans ottamassa kuvia kun neitiä pesee! ;c) Ajattelin tässä joskus pestä neitin kokonaan shamppoon kans ja kokeilla mitä se tykkää föönaamisesta.

3.5.2004

Kävin Tuiskun kans näyttelyharkoissa ja kyllä oli neitillä asiaa! Kauheesti piti haukkua ku vieraita koiria näki. Tosin sitte kyllä rauhottu ku otin seisomista että kyllä maltto seistä ja tillittää mua vaikka vieraita koiria meni suht likeltä ohi. Mutta on tossa vielä työmaata ennen ku se osaa olla kessumaisen tyynesti asennossa pidemmän aikaa...

20.4.2004

Ootko muutes ihan varma, että Tuiskun suvussa ei ole kenguruita? On meinaan niin kova tyttö pomppimaan! Aitaa piti korottaa ku aina välillä vaan näky ku kultainen ja hopeinen peräpää vilkkuivat aidan väärällä puolella... Eivät onneksi lähteneet pihametsää kauemmas ja tulevat takas ku vähän vislaa. Tosin välillä ku lähetään autoileen niin Tuisku livistää naapurin pihalle ja sieltä neiti pitää käydä hakemassa, ei puhettakaan että korvat kuulis mitään! No isänsä on kuulemma myös melkoinen jukuripää aina välillä...

16.4.2004

Tuisku on kans ihan mahoton. Eilenki karkas naapurin puolelle tutkimaan oisko laittaneet maahan leivänpaloja lintuja varten... Ei mitään korvia päässä että ois tullu takas ku huutelin sitä. Ja sitte ku menee hakeen sitä ja saa pyydystettyä syliin ni tää on että eikös meillä olluki hauskaa täällä naapurin puolella... Mietin että laittaako naapuri vasiten nyt leipiä maahan että Tuisku menis sinne kun naapurin isännästä on mukava ottaa pentu syliin ja tuoda kotipihalle! ;c)

26.3.2004

Tänään sain Tuiskun meneen ulos tekeen aamupisut. Yleensä ku Usva menee niin tää vouhottaa mun jaloissa, mutta ei suostu meneen ulos vaan ryntää sitte paperille pissille. Nyt sitte nakkasin aamutakin niskaan ja lähdin iteki ulos reippaaseen pikku -20 asteen pakkaseen. Sinne se sitte pissas, mutta koko ajan kyttäs että en varmaan pääse livahtaan sisälle ilman häntä. Eilen sitte hyvä ettei saanu kirveestä ku pilkoin poron selkänikamapaloja pienemmäksi niin tää pyöri koko ajan kytistämässä herkkupaloja!

7.3.2004

Koirat oli onnessaan ku lauma on taas kasassa. Tuisku jytäs Usvan kans koko illan. Aamulla sitte Tuisku ponkas sänkyyn ja onnistu vahingossa repäseen mun korvalehteen palkeenkielen että verta tuli solkenaan! Mutta on se niin sulonen että ei sille voi suuttuakaan... ;c)

29.2.2004

Täälä on nyt käynnissä hirmuinen rampatirampati ku tylleröt riehuu ruoan ja ulkonakäymisen jälkeen ennen päikkäreitä. Tuisku juoksee olkkarista makkariin jossa Usva on ja sielä ne matsaa hetken ennen ku pikkuneiti tulee käymään täälä rapsutettavana ja taas lähtee kiitämään. Meteli on ihan kiitettävä ku kumpainenki haukkuu ja komentaa toisiaan... Isot makoilee sängyllä sen näköisinä että kasvais noi nyt äkkiä...

25.2.2004

Heräsin just pieniltä päikkäreiltä... Töiden jälkeen aloin pienimään luita ku työkaveri kävi aamulla tuomassa jätesäkillisen poron luita ja sitte laatikollisen lihaa eli käytännössä ottaen ostin vasan. Aika huvittavasti ku juniorit oli pihalla eivätkä ääntä päästäneet! Päivi pääsi ihan yllättäen tuleen sisälle ku ei koirat haukkuneet. Isot oli sisällä, nehän toki ois ilmoittaneet että joku tuli pihalle. Päivillä oli nutukkaat jalassa ni kyllä piti nuuskia tarkkaan... ;c) Joo oli kovasti kavereita ku pienin niitä luita! Tuiskuki sai syötyä kylkiluun vissiin kokonaan ja sitte se norkki pieniä kuun palasia ja kalus isoja kontteja. Ja ku oli syöny niin tuli mun kans sisälle ja voi ku se oli intona kun menin lattialle makoileen ja leikkiin sen kans! Siinä aika riehuttiin ja sitte tyttö sammu ku saunalyhty.

15.2.2004

Meillä riittää menoa ja meininkiä kun noilla vanhuksilla on juoksut yhtä aikaa... Ovat tässä pari päivää hypänneet selästä selkään! Tuisku on tosi huvittava kun isot jyskyttää toisiaan niin tää menee vetämään niitä hännästä. Peppu pystyssä kiskoo häntäkarvoja ku parastaki vetolelua! Nyt se on alkanu jo vähän haukkumaankin. Kun joku muu syö luuta tms niin tää menee kuonon eteen räksyttämään. Kunnon haukkua olen kuullu muutaman kerran kun se on ulkona komentanu isompiaan tai tänään kun se ekaa kertaa haukku naapurin koirille. Oikein matala nätti ääni sillä on, ei yhtään sellanen hermostuttavan korkee kimittävä paitsi tietty silloin ku se härnäyshaukkuu sisällä. Että ei mikään turha räksyttäjä, ainakaan vielä.

Luonnehan tuolla on tulta ja pippuria. Lauman johtajalle haukkuu jos tää hermostuu pennulle ja ärähtää... Eilen tutusteltiin naapurin doggiin ja berniin aidan läpi eikä pelänny yhtään. Tänään tuttava tuli omien lappalaistensa kans kylään ja Mustea piti hieman varoa kun tää niin innokkaasti kävi tutustuun että pientä ihan pelotti. Kyllä se siitä sitte ihan hyvin meni, tosin ei tota ulos voinu jättää ku ite tultiin sisälle että ei isot jyrää toista kokonaan.

Hoitojutut menee suht kivasti. Harjaaminen on ok vaikka pitää kyllä pyristellä vastaan ainaki periaatteesta. Kynnet leikattiin tänään ja se kävikin tosi helposti, herkkua naamaan joka tassun jälkeen! Tassukarvoja en oo leikelly ku en oo ostanu vieläkään pyöreäkärkisiä saksia, mutta kylläpä tässä vielä kerkee. Ens viikolla menen Rovaniemelle kurssille ja sielä ehkä kerkee käymään elukkakaupassa. Seisottamisharkat sujuu kivasti, nyt Tuisku pysyy jo paikallaan vaikka ei pidä kiinni ja ruoanki se saa nykyään seisomisesta. Oikein tuntuu olevan näpsäkkä neiti hoksaamaan asioita.

Eilen oli oikein suojapäivä ja noi pentukarvalla varustetut oli aika kaameessa kunnossa... Tuisku oli niin täys lumipalloja että meni varmaan puolisen tuntia ku otin ne irti! Raukka ku on vielä tolleen persjalkanen ni kaikki lumi otti kiinni. Se oli aika huvittava ku tietty oli ulkona peuhaamisen jälkeen väsyny ni alko mulle muriseen ku en päästäny sitä irti vaan otin niitä lumipaakkuja pois! Ei mitään yrittäny ottaa hampailla kii tai mitään, mutta muka murisi aivan mahottomasti. Ja sitte ku pistin naaman sen naaman lähelle ni kauheesti nuolemaan että en mie nyt oikeesti mitään tarkottanu... huvittava tapaus kerrassaan!

Kovasti se on kasvanu, ite ei tietty huomaa ku joka päivä näkee, mutta muut kertoo... Sen tietty iteki on huomannu, että pentu alkaa muistuttaa koiraa eikä oo enää karvalakin näköinen! Naama ja ilme tolla on tosi kauniit ja tykkään ku se hymyilee koko olemuksellaan. Se tietty on outoa lappalaisiin verrattuna että Tuisku ei pysty viestittään hännällä niin paljo asioita. Sitä odotan oppiiko toi heiluttaan häntää ees sitä minkä Pirre heiluttaa omaansa! Lappalaisellahan ei heilu pelkkä häntä vaan koko peräpää...

14.2.2004

Eilen sattuki inhottava juttu ku ruokatunnilla pistin isot koirat ja Usvan häkkiin ja Tuisku jäi muuten pihalle niin se onneton pisti pään verkon silmästä sisään eikä päässy enää irti. Jonku aikaa se kerkes oleen siinä ennen ku töihin lähtiessä huomasin, se oli silleen sopivasti kopin takana piilossa että sisältä ei nähny ollenkaan. Matti joutu hakeen leikkurit ja leikkaan verkkoa irti että saatiin Tuisku siitä pois. Neiti ei ollu milläänsä sen jälkeen ku otin siitä kii ja pidin paikallaan että Matti sai leikattua verkon, mutta ite kyllä säikähdettiin aika kovasti. Tänään sitte jo naureskeltiin, että jos oltais Amerikassa ni saatais vaatia verkon valmistajalta kauheet korvaukset ku tollasta pääsee tapahtumaan.

12.2.2004

Tuiskulle vielä riittää että se osaa olla söpö... ;c) Seisomisen se on jo oppinu, tököttää oikein sievästi paikallaan. Eilen pesin sen pyllyn ja se vaan nosteli takatassuja ku tassut kastu mutta ei yrittänykään rimpuilla karkuun. Ja tänään seisotin ekan kerran ennen ku sai siiven syödäkseen.

11.2.2004

Tuiskuki oppi paperille vihdoin ja viimein. Tuntu että koiran päässä kävi yhtä äkkiä naks ja niin se tajus miksi paperit on lattialla! ;c)

----------

Joo, ku haettiin Tuisku ni seuraavana päivänä mentiin porukoille. Äiti oli kävelemässä ni kerettiin hyvin sisään ennen ku se tuli. Sitte oliki hyvä ku pieni karvakasa käveli ovelle muiden kans, äitee että mikä ihme se tuo on ja kenen se on ja voi että on ihana ja siinäpä se. Ei mitään että en kyllä taatusti hoida tollasta laumaa... Onhan toi huvittavaa ku isot miehet, lähinnä oma isä ja appiukko, ottaa pennun syliin ja lepertelee... ;c)

29.1.2004

Tuisku on oppinu aika kivasti syömään kunnon ruokaa. Siipiä jykertää hitaasti mutta varmasti ja Usva kiertää sitä kuolaten ympäri että jos sais varastettua siiven pennun suusta. Kerran se teki niin ja sai poskipöllyä sen verran että muistaa ainaki hetken aikaa. Ulkona leikit on välillä aika rajuja ja niihin pitää hieman puuttua, Usva ku meinaa pelata Tuiskupalloa... Tuisku on löytäny kuistin alusesta hyvän turvapaikan ja se on ku joku maaorava kun kuikkii kuistin kolosta ja jos Usva tekee hyökkäyksen ni salamana vilahtaa takas kuistin alle ja sieltä yrittää näykkiä Usvaa kuonosta! En tiä onko toi pentu tosi tyhmä vai hirmusen fiksu ku se ei pelkää noita isoja sitte yhtään, tietty väistää jos isompi urahtaa, mutta ei liehittele yhtään. No on tolla rakenneki sellanen, että ei oikein pysty ku ei häntä heilu ja runko niin lyhyt että on hieman kömpelön sorttinen, korvat onneksi liikkuu että niillä voi kertoilla juttuja. Toi on sellasen näkönen, että nauramatta ei voi katsoa ja muiden ekat kommentit ja ilmeet on kyllä hyviä. Eilen menin mummolaan ja se että mikä ihmeen mäyrä toi oikein on... sitte se muuttu narukeräksi ku huomas että koirahan se. Äiti oli kans hyvä ku se ei muistanu ees motkottaa, Usvan aikana sentäs uhkas että ei ala hoitamaan, mutta nyt ei tullu mitään. Jenna totes että meille kans tollanen...

29.1.2004

Tuiskun nähneiden ensi-ilmeet on kyllä hupaisat... Eihän tota voi hymyilemättä katsoa ku on niin nätti. Pesukarhuksi ja mäyräksi on sanottu... narukerä ja karvalakki... Rodusta kukaan ei tietty ole koskaan kuullutkaan, keeshond on kauheen vaikee ni olen sanonu että entinen hollanninpystykorva ni sitte tulee jotain ahaa-elämystä ni että hollantilainen pystykorva... ;c)

27.1.2004

Meilläki meni reissu ihan kivasti. Keli oli ihan ok. Onhan toi kessu siis melkonen karvakasa lappariin verrattuna ja oikein korostuu pentuaikana. Ei tossa meän Tuiskussakaan ole muuta ku karvaa ja kaks silmää! ;c) Tosi ihana pentu luonnepuolella ja kyllä tohon ulkonäköönki alkaa jo vähitellen tottumaan. Tuisku tykkää mammasta mahottomasti ja tykkää olla ulkona ja pelata Usvan kans Tuiskupalloa... meinaan Usva käyttää pentua välillä jalkapallon korvikkeena ku eihän toi pääse vielä karkuun leikkiessä. Tylleröt oli kaivanu lunta kuistin vierestä että nyt kuistin alle taas pääsee ja Tuisku menee sinne ku luolakoira konsanaan. Turkkia pitää harjata kovasti että ei takkuunnu eli sitä aikuiskarvaa odotellaan kovasti! ;c) Usva muuttu isoksi koiraksi kertaheitolla. Eilenki anto kammata ihan nätisti ku ensin olin harjannu Tuiskun. Että ainaki vielä elo neljän koiran kans sujuu ihan kivasti.

26.1.2004

On toi uusimmainen aika veikee tapaus. Siinä on vain karvaa ja kaks nappisilmää... ;c) Ei pelkää mitään eikä ketään eikä se mielistele pentumaisesti noita isoja sitte yhtään. Ja häntä on tosiaan niin tiiviisti kiinni selässä että sitä ei voi heiluttaa, mutta hyvin noi isot lukee ruumiinkieltä vaikka hännästä ei voi vihjeitä lukeakaan. Iitu pääsi tutustumaan pentuun eka ja se oli niin hupaisa ku raukka ei alkuun tienny että onko se koira vai kissa vai mikä lienee. Kissoja Iitu vähän arastelee ku mummolassa kerran tappeli kissan kans eikä tainnu olla kovin kivaa. Ruska tapansa mukaan nuuskas pentua ja totes että pentu yök. Usva oli kyllä yllättävän positiivinen tapaus, ei tosiaan äristelly eikä isotellu kuten yritti tehdä Aavalle, mutta toki ton leikit on liian rajuja eli niitä pitää välillä vähän rajoittaa. Pennulla motoriikka ei oo vielä täysin hallussa ja eihän noilla töppöjaloilla paljo pääse liikkumaankaan eli Usva käyttää sitä jalkapallona. Ja pennulla tuntuu olevan hauskaa! Sitte kun se kyllästyy niin se kipittää mun jalkoihin turvaan.

Sen huomaa, että on kaks junnua talossa. Aamuyöstä ku uni loppu niin meinasivat alkaa jytäämään, piti ihan monta kertaa komentaa että nyt vielä nukutaan ja kyllä ne sitte rauhottu että noustiin seittemän aikaan syömään. Penskaki jyystää siipeä ku vanha tekijä vaikka ennen eilistä ei ollu siipeä nähnykään! Hitaasti mutta varmasti se illalla jykersi, vain isoin luu jäi syömättä ku siihen ei hampaat vielä pitäneet. Tänään se rynni Usvan kasvismössökipolle makustelemaan ja ei Usva siitä välittäny niin neidit söi samalta kipolta kunnes sain houkuteltua Tuiskun omalle kupilleen. Toi on muutes samanlainen tassudippaaja ku Usva oli eli taas on keittiön lattialla vettä ku neiti käy vähän juomassa... Mutta hauska veijari tuo on. Vielä ku pääsis tosta pentukarvasta eroon noilla kummallaki!