Tarinoita Tuiskusta eli mitä olen meileissäni neidistä kertoillut
25.5.2004
Tuiskuki on vaihteeksi taas melkein nätin näköinen ku
harjasin sen. Ihana ku ei ole päivällä satanu kovasti ni
tuolla oli turkki sen verran kuiva että pääsi
harjaamaan. Sisällä en sitä harjaa ku mulla ei keuhkot
kestä sitä karvapölyä. Se on alkanu vaihtaa
kupeilta ja lanteilta pentukarvaa pois. Ihanaa päästä
pentukarvasta eroon!
20.4.2004
Kyllä mie odotan sitä heinäkuuta että
pääsee Tuiskun kans kehään. Tosin ensin
pitää kyllä treenata
kehäkäyttäytymistä... tää on alkanu ihan
kenguruksi, pomppii koko ajan ku hoksaa että mammalla on herkkua
vaikka ollaan opeteltu että sitte vasta saa ku on nätisti.
Mutta sitte ku se rauhottuu niin hetken aikaa se on todella
nätisti!
19.5.2004
Heh, Tuisku on alkanu ihan mahottomaksi. Viikonloppuna käytiin
porukoilla eli siis silloin ku tultiin näyttelystä niin neiti
nälissään pomppas keittiön pöydälle
syömään sokeria astiasta! Ku hoksasin ni menin nostamaan
sen alas pöydältä ja pidin puhuttelua, mutta
kyllähän siinä pokka petti ku toinen sokerisella
kuonolla tökkii ja nuolee sokeria ympäri mun naamaa! Ja eilen
taas pöydälle, nyt sielä ei ollu mitään
herkkua eli hukkareissu ja taas jäi kii, pyöri ympäri
pöytää että mistä pääsis alas ennen
ku mamma nappaa kii ja taas kauhee naaman nuoleminen että sori
sori ihan vahingossa menin tonne pöydälle että koskaan
ikinä en enää silleen... ;c) Ois elämä
tylsää ilman koiria!
14.5.2004
No en tosiaankaan föönaa joka päivä! Enkä
kyllä ole harjannukaan ettei sen puoleen. Tosin pitäis
harjata ni pääsis vähemmällä. Pitäis
harjata aina aamulla ku silloin ei ole vielä roskainen eikä
märkä. Nyt jouduin harjaamaan sen sisällä ku ulkona
tuli lunta niin kauhee ku yskityttää vieläki ku
sitä karvapölyä tuli oikein urakalla! Se ku on alkanu
vaihtaan pentukarvaa pois ja sitte ku on vielä vähän
takkuja niin kyllä karva pölisee. Kun tulee vähän
kesäisemmät kelit ni sitte kyllä pesen Tuiskun kokonaan.
Joo on tuo kessun pentukarva työläs lappalaisen turkkiin
verrattuna. Tuiskua olen varmaan jo tähän mennessä
laittanu enempi ku noita muita yhteensä! Mutta on toi silleen
helppo laittaa kuntoon kun se on tottunu että sitä puunataan.
Ja se tykkää ku sitä laitetaan, saa kyllä
nyppiä ja kiskoa aika kovasti ennen ku inahtaa mitään.
13.5.2004
Eilen juniorit oli lievästi ottaen likasia ku olivat pelehtineet
lumessa ja hiekassa... Piti kastella Tuiskuki kokonaan kun se oli
yltäpäältä hiekassa. Sitte hieman kuivattelin
sitä ja kampailin turkkia auki ja sain otettua kainaloista takut
pois kun se tyytyväisenä makoili. Siitä on ihanaa ku
otan sen sohvalle syliin ja nypin turkista pois risuja ja roskia ja nyt
kampaaminenki menetteli neidin mielestä. Sitte vielä otin ja
föönäsin sen hännänpäällisen kun se
kantaa hännän niin tiukasti selän päällä
että karva painuu ja kosteus voi aiheuttaa hotspotia niin
föönättiin kuivaksi. Vähän Tuisku katto
että mitä ihmettä kuiten teet, mutta ei pahemmin
rimpuillu karkuun. Tosin ostin uuden föönin varta vasten
sellasen että ei puhalla kauheen kuumaa eikä pidä kovaa
ääntä että voi käsitellä koiriaki.
5.5.2004
Jestas mua naurattaa toi Tuisku. Sen ku vie jalkapyykille ni toinen
nostaa tassuja aivan kauheen korkeelle että nyt on mammalla
hyvä pestä! Takajalkaa nostaa ihan ku uros kustessaan silloin
ku pesen sen takajalkoja! Pitäis olla joku kameran kans ottamassa
kuvia kun neitiä pesee! ;c) Ajattelin tässä joskus
pestä neitin kokonaan shamppoon kans ja kokeilla mitä se
tykkää föönaamisesta.
3.5.2004
Kävin Tuiskun kans näyttelyharkoissa ja kyllä oli
neitillä asiaa! Kauheesti piti haukkua ku vieraita koiria
näki. Tosin sitte kyllä rauhottu ku otin seisomista että
kyllä maltto seistä ja tillittää mua vaikka
vieraita koiria meni suht likeltä ohi. Mutta on tossa vielä
työmaata ennen ku se osaa olla kessumaisen tyynesti asennossa
pidemmän aikaa...
20.4.2004
Ootko muutes ihan varma, että Tuiskun suvussa ei ole kenguruita?
On meinaan niin kova tyttö pomppimaan! Aitaa piti korottaa ku aina
välillä vaan näky ku kultainen ja hopeinen
peräpää vilkkuivat aidan väärällä
puolella... Eivät onneksi lähteneet pihametsää
kauemmas ja tulevat takas ku vähän vislaa. Tosin
välillä ku lähetään autoileen niin Tuisku
livistää naapurin pihalle ja sieltä neiti
pitää käydä hakemassa, ei puhettakaan että
korvat kuulis mitään! No isänsä on kuulemma
myös melkoinen jukuripää aina välillä...
16.4.2004
Tuisku on kans ihan mahoton. Eilenki karkas naapurin puolelle tutkimaan
oisko laittaneet maahan leivänpaloja lintuja varten... Ei
mitään korvia päässä että ois tullu takas
ku huutelin sitä. Ja sitte ku menee hakeen sitä ja saa
pyydystettyä syliin ni tää on että eikös
meillä olluki hauskaa täällä naapurin puolella...
Mietin että laittaako naapuri vasiten nyt leipiä maahan
että Tuisku menis sinne kun naapurin isännästä on
mukava ottaa pentu syliin ja tuoda kotipihalle! ;c)
26.3.2004
Tänään sain Tuiskun meneen ulos tekeen aamupisut.
Yleensä ku Usva menee niin tää vouhottaa mun jaloissa,
mutta ei suostu meneen ulos vaan ryntää sitte paperille
pissille. Nyt sitte nakkasin aamutakin niskaan ja lähdin iteki
ulos reippaaseen pikku -20 asteen pakkaseen. Sinne se sitte pissas,
mutta koko ajan kyttäs että en varmaan pääse
livahtaan sisälle ilman häntä. Eilen sitte hyvä
ettei saanu kirveestä ku pilkoin poron selkänikamapaloja
pienemmäksi niin tää pyöri koko ajan
kytistämässä herkkupaloja!
7.3.2004
Koirat oli onnessaan ku lauma on taas kasassa. Tuisku jytäs Usvan
kans koko illan. Aamulla sitte Tuisku ponkas sänkyyn ja onnistu
vahingossa repäseen mun korvalehteen palkeenkielen että verta
tuli solkenaan! Mutta on se niin sulonen että ei sille voi
suuttuakaan... ;c)
29.2.2004
Täälä on nyt käynnissä hirmuinen
rampatirampati ku tylleröt riehuu ruoan ja ulkonakäymisen
jälkeen ennen päikkäreitä. Tuisku juoksee
olkkarista makkariin jossa Usva on ja sielä ne matsaa hetken ennen
ku pikkuneiti tulee käymään täälä
rapsutettavana ja taas lähtee kiitämään. Meteli on
ihan kiitettävä ku kumpainenki haukkuu ja komentaa
toisiaan... Isot makoilee sängyllä sen
näköisinä että kasvais noi nyt äkkiä...
25.2.2004
Heräsin just pieniltä päikkäreiltä...
Töiden jälkeen aloin pienimään luita ku
työkaveri kävi aamulla tuomassa jätesäkillisen
poron luita ja sitte laatikollisen lihaa eli
käytännössä ottaen ostin vasan. Aika huvittavasti
ku juniorit oli pihalla eivätkä ääntä
päästäneet! Päivi pääsi ihan
yllättäen tuleen sisälle ku ei koirat haukkuneet. Isot
oli sisällä, nehän toki ois ilmoittaneet että joku
tuli pihalle. Päivillä oli nutukkaat jalassa ni kyllä
piti nuuskia tarkkaan... ;c) Joo oli kovasti kavereita ku pienin
niitä luita! Tuiskuki sai syötyä kylkiluun vissiin
kokonaan ja sitte se norkki pieniä kuun palasia ja kalus isoja
kontteja. Ja ku oli syöny niin tuli mun kans sisälle ja voi
ku se oli intona kun menin lattialle makoileen ja leikkiin sen kans!
Siinä aika riehuttiin ja sitte tyttö sammu ku saunalyhty.
15.2.2004
Meillä riittää menoa ja meininkiä kun noilla
vanhuksilla on juoksut yhtä aikaa... Ovat tässä pari
päivää hypänneet selästä
selkään! Tuisku on tosi huvittava kun isot
jyskyttää toisiaan niin tää menee
vetämään niitä hännästä. Peppu
pystyssä kiskoo häntäkarvoja ku parastaki vetolelua! Nyt
se on alkanu jo vähän haukkumaankin. Kun joku muu syö
luuta tms niin tää menee kuonon eteen
räksyttämään. Kunnon haukkua olen kuullu muutaman
kerran kun se on ulkona komentanu isompiaan tai tänään
kun se ekaa kertaa haukku naapurin koirille. Oikein matala nätti
ääni sillä on, ei yhtään sellanen
hermostuttavan korkee kimittävä paitsi tietty silloin ku se
härnäyshaukkuu sisällä. Että ei
mikään turha räksyttäjä, ainakaan vielä.
Luonnehan tuolla on tulta ja pippuria. Lauman johtajalle haukkuu jos
tää hermostuu pennulle ja ärähtää...
Eilen tutusteltiin naapurin doggiin ja berniin aidan läpi
eikä pelänny yhtään. Tänään tuttava
tuli omien lappalaistensa kans kylään ja Mustea piti hieman
varoa kun tää niin innokkaasti kävi tutustuun että
pientä ihan pelotti. Kyllä se siitä sitte ihan hyvin
meni, tosin ei tota ulos voinu jättää ku ite tultiin
sisälle että ei isot jyrää toista kokonaan.
Hoitojutut menee suht kivasti. Harjaaminen on ok vaikka pitää
kyllä pyristellä vastaan ainaki periaatteesta. Kynnet
leikattiin tänään ja se kävikin tosi helposti,
herkkua naamaan joka tassun jälkeen! Tassukarvoja en oo leikelly
ku en oo ostanu vieläkään
pyöreäkärkisiä saksia, mutta kylläpä
tässä vielä kerkee. Ens viikolla menen Rovaniemelle
kurssille ja sielä ehkä kerkee käymään
elukkakaupassa. Seisottamisharkat sujuu kivasti, nyt Tuisku pysyy jo
paikallaan vaikka ei pidä kiinni ja ruoanki se saa
nykyään seisomisesta. Oikein tuntuu olevan
näpsäkkä neiti hoksaamaan asioita.
Eilen oli oikein suojapäivä ja noi pentukarvalla varustetut
oli aika kaameessa kunnossa... Tuisku oli niin täys lumipalloja
että meni varmaan puolisen tuntia ku otin ne irti! Raukka ku on
vielä tolleen persjalkanen ni kaikki lumi otti kiinni. Se oli aika
huvittava ku tietty oli ulkona peuhaamisen jälkeen väsyny ni
alko mulle muriseen ku en päästäny sitä irti vaan
otin niitä lumipaakkuja pois! Ei mitään yrittäny
ottaa hampailla kii tai mitään, mutta muka murisi aivan
mahottomasti. Ja sitte ku pistin naaman sen naaman lähelle ni
kauheesti nuolemaan että en mie nyt oikeesti mitään
tarkottanu... huvittava tapaus kerrassaan!
Kovasti se on kasvanu, ite ei tietty huomaa ku joka päivä
näkee, mutta muut kertoo... Sen tietty iteki on huomannu,
että pentu alkaa muistuttaa koiraa eikä oo enää
karvalakin näköinen! Naama ja ilme tolla on tosi kauniit ja
tykkään ku se hymyilee koko olemuksellaan. Se tietty on outoa
lappalaisiin verrattuna että Tuisku ei pysty viestittään
hännällä niin paljo asioita. Sitä odotan oppiiko
toi heiluttaan häntää ees sitä minkä Pirre
heiluttaa omaansa! Lappalaisellahan ei heilu pelkkä
häntä vaan koko peräpää...
14.2.2004
Eilen sattuki inhottava juttu ku ruokatunnilla pistin isot koirat ja
Usvan häkkiin ja Tuisku jäi muuten pihalle niin se onneton
pisti pään verkon silmästä sisään
eikä päässy enää irti. Jonku aikaa se kerkes
oleen siinä ennen ku töihin lähtiessä huomasin, se
oli silleen sopivasti kopin takana piilossa että sisältä
ei nähny ollenkaan. Matti joutu hakeen leikkurit ja leikkaan
verkkoa irti että saatiin Tuisku siitä pois. Neiti ei ollu
milläänsä sen jälkeen ku otin siitä kii ja
pidin paikallaan että Matti sai leikattua verkon, mutta ite
kyllä säikähdettiin aika kovasti. Tänään
sitte jo naureskeltiin, että jos oltais Amerikassa ni saatais
vaatia verkon valmistajalta kauheet korvaukset ku tollasta
pääsee tapahtumaan.
12.2.2004
Tuiskulle vielä riittää että se osaa olla
söpö... ;c) Seisomisen se on jo oppinu,
tököttää oikein sievästi paikallaan. Eilen
pesin sen pyllyn ja se vaan nosteli takatassuja ku tassut kastu mutta
ei yrittänykään rimpuilla karkuun. Ja
tänään seisotin ekan kerran ennen ku sai siiven
syödäkseen.
11.2.2004
Tuiskuki oppi paperille vihdoin ja viimein. Tuntu että koiran
päässä kävi yhtä äkkiä naks ja niin
se tajus miksi paperit on lattialla! ;c)
----------
Joo, ku haettiin Tuisku ni seuraavana päivänä mentiin
porukoille. Äiti oli kävelemässä ni kerettiin hyvin
sisään ennen ku se tuli. Sitte oliki hyvä ku pieni
karvakasa käveli ovelle muiden kans, äitee että
mikä ihme se tuo on ja kenen se on ja voi että on ihana ja
siinäpä se. Ei mitään että en kyllä
taatusti hoida tollasta laumaa... Onhan toi huvittavaa ku isot miehet,
lähinnä oma isä ja appiukko, ottaa pennun syliin ja
lepertelee... ;c)
29.1.2004
Tuisku on oppinu aika kivasti syömään kunnon ruokaa.
Siipiä jykertää hitaasti mutta varmasti ja Usva
kiertää sitä kuolaten ympäri että jos sais
varastettua siiven pennun suusta. Kerran se teki niin ja sai
poskipöllyä sen verran että muistaa ainaki hetken aikaa.
Ulkona leikit on välillä aika rajuja ja niihin
pitää hieman puuttua, Usva ku meinaa pelata Tuiskupalloa...
Tuisku on löytäny kuistin alusesta hyvän turvapaikan ja
se on ku joku maaorava kun kuikkii kuistin kolosta ja jos Usva tekee
hyökkäyksen ni salamana vilahtaa takas kuistin alle ja
sieltä yrittää näykkiä Usvaa kuonosta! En
tiä onko toi pentu tosi tyhmä vai hirmusen fiksu ku se ei
pelkää noita isoja sitte yhtään, tietty
väistää jos isompi urahtaa, mutta ei liehittele
yhtään. No on tolla rakenneki sellanen, että ei oikein
pysty ku ei häntä heilu ja runko niin lyhyt että on
hieman kömpelön sorttinen, korvat onneksi liikkuu että
niillä voi kertoilla juttuja. Toi on sellasen näkönen,
että nauramatta ei voi katsoa ja muiden ekat kommentit ja ilmeet
on kyllä hyviä. Eilen menin mummolaan ja se että
mikä ihmeen mäyrä toi oikein on... sitte se muuttu
narukeräksi ku huomas että koirahan se. Äiti oli kans
hyvä ku se ei muistanu ees motkottaa, Usvan aikana sentäs
uhkas että ei ala hoitamaan, mutta nyt ei tullu mitään.
Jenna totes että meille kans tollanen...
29.1.2004
Tuiskun nähneiden ensi-ilmeet on kyllä hupaisat... Eihän
tota voi hymyilemättä katsoa ku on niin nätti.
Pesukarhuksi ja mäyräksi on sanottu... narukerä ja
karvalakki... Rodusta kukaan ei tietty ole koskaan kuullutkaan,
keeshond on kauheen vaikee ni olen sanonu että entinen
hollanninpystykorva ni sitte tulee jotain ahaa-elämystä ni
että hollantilainen pystykorva... ;c)
27.1.2004
Meilläki meni reissu ihan kivasti. Keli oli ihan ok. Onhan toi
kessu siis melkonen karvakasa lappariin verrattuna ja oikein korostuu
pentuaikana. Ei tossa meän Tuiskussakaan ole muuta ku karvaa ja
kaks silmää! ;c) Tosi ihana pentu luonnepuolella ja
kyllä tohon ulkonäköönki alkaa jo vähitellen
tottumaan. Tuisku tykkää mammasta mahottomasti ja
tykkää olla ulkona ja pelata Usvan kans Tuiskupalloa...
meinaan Usva käyttää pentua välillä
jalkapallon korvikkeena ku eihän toi pääse vielä
karkuun leikkiessä. Tylleröt oli kaivanu lunta kuistin
vierestä että nyt kuistin alle taas pääsee ja
Tuisku menee sinne ku luolakoira konsanaan. Turkkia pitää
harjata kovasti että ei takkuunnu eli sitä aikuiskarvaa
odotellaan kovasti! ;c) Usva muuttu isoksi koiraksi kertaheitolla.
Eilenki anto kammata ihan nätisti ku ensin olin harjannu Tuiskun.
Että ainaki vielä elo neljän koiran kans sujuu ihan
kivasti.
26.1.2004
On toi uusimmainen aika veikee tapaus. Siinä on vain karvaa ja
kaks nappisilmää... ;c) Ei pelkää mitään
eikä ketään eikä se mielistele pentumaisesti noita
isoja sitte yhtään. Ja häntä on tosiaan niin
tiiviisti kiinni selässä että sitä ei voi
heiluttaa, mutta hyvin noi isot lukee ruumiinkieltä vaikka
hännästä ei voi vihjeitä lukeakaan. Iitu
pääsi tutustumaan pentuun eka ja se oli niin hupaisa ku
raukka ei alkuun tienny että onko se koira vai kissa vai mikä
lienee. Kissoja Iitu vähän arastelee ku mummolassa kerran
tappeli kissan kans eikä tainnu olla kovin kivaa. Ruska tapansa
mukaan nuuskas pentua ja totes että pentu yök. Usva oli
kyllä yllättävän positiivinen tapaus, ei tosiaan
äristelly eikä isotellu kuten yritti tehdä Aavalle,
mutta toki ton leikit on liian rajuja eli niitä pitää
välillä vähän rajoittaa. Pennulla motoriikka ei oo
vielä täysin hallussa ja eihän noilla
töppöjaloilla paljo pääse liikkumaankaan eli Usva
käyttää sitä jalkapallona. Ja pennulla tuntuu
olevan hauskaa! Sitte kun se kyllästyy niin se kipittää
mun jalkoihin turvaan.
Sen huomaa, että on kaks junnua talossa. Aamuyöstä ku
uni loppu niin meinasivat alkaa jytäämään, piti
ihan monta kertaa komentaa että nyt vielä nukutaan ja
kyllä ne sitte rauhottu että noustiin seittemän aikaan
syömään. Penskaki jyystää siipeä ku vanha
tekijä vaikka ennen eilistä ei ollu siipeä
nähnykään! Hitaasti mutta varmasti se illalla jykersi,
vain isoin luu jäi syömättä ku siihen ei hampaat
vielä pitäneet. Tänään se rynni Usvan
kasvismössökipolle makustelemaan ja ei Usva siitä
välittäny niin neidit söi samalta kipolta kunnes sain
houkuteltua Tuiskun omalle kupilleen. Toi on muutes samanlainen
tassudippaaja ku Usva oli eli taas on keittiön lattialla
vettä ku neiti käy vähän juomassa... Mutta hauska
veijari tuo on. Vielä ku pääsis tosta pentukarvasta
eroon noilla kummallaki!