Kotona asustelevat keeshondini
FI MVA MARUSKAN OONA "Tuisku"
Lonkat: A/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät OK, tarkastettu kesäkuu 2005
Näyttelyarvostelut ja jalostustarkastus
Tuisku Koiranetissä
Kirjoitelmia Tuiskusta
Tuisku tuli jo hieman pidemmän odottelun ja harkinnan jälkeen. Puolitoista vuotta odottelin ja monta kertaa ehdin pettyä kun odotetusta pentueesta ei mitään tullutkaan. Sitten sain tiedon Tuiskusta ja olin jo, että en ota pentua nyt kun juuri olin sopinut ottavani Usvan. Sitten ajattelin, että kyllä kasvattajan pitää tietää millaista on kun on kaksi nuorta koiraa samassa talossa ja ilmoitin, että pentu otetaan kaikesta huolimatta! Mies ei tykännyt yhtään ajatuksesta, että meille tulisi näyttelykoira kun hän ei ole näitä näyttelyimmeisiä. Sanomiset kuitenkin loppuivat siihen, kun hän näki varausmaksusta kuitin. Pentu haettiin ja matkan varrella mietittiin nimeä. Mies sitten ehdotti Tuiskua ja sehän se oli! Muutama päivä meni ihmetellessä, että mikä se tuo karvakasa on kun ei ollut yhtään lapinkoiran näköinen... Luonne kyllä valloitti heti, Tuisku ei pelkää mitään eikä ketään, itse asiassa on turhankin röyhkeä välillä. Mutta aivan mahtava neiti, hymyilee koko ajan koko olemuksellaan!
Tuisku on meän perheen näyttelytähti. Ainakin toivottavasti! Näyttelyitä ja tokoa silmälläpitäen neiti meille otettiin. Ei ollenkaan arvattu, millainen sydäntenvaltaaja saatiin! Tuisku on sellainen "hei MINÄ olen täällä!" -tyyppiä oleva pakkaus. Ei voi olla huomaamatta jos Tuisku on samassa huoneessa. Samanlainen diiva se tuntuu olevan myös näyttelykehässä, esiintyy oikein ryhdikkäästi ja on kuin muita ei olisikaan!
Pääosin Tuisku on ollut todella kiltti koiranpentu, mitä nyt kaappikellon kulma on pitänyt jyrsiä parempaan muotoon. Välillä korvat katosivat päästä kun oltiin lähdössä autolla jonnekin, silloin piti livistää naapurin puolelle syömään linnuille maahan jätetyt leivät ym. Ja naapurin koirat haukutaan maan rakoon, en tajua miten noin pienestä koirasta tulee niin kova ja matala ääni! Mutta kun se on niin kaunis ja söötti niin eihän sille voi olla vihainen pienistä kolttosistakaan...
Ja mitenkö just keeshond? Muutamia vuosia sitten Koiramme-lehdessä oli rotuesittely, joka jäi mieleen kun rotu on jotenkin lapinkoiramainen. Ja kun näyttelykoiran sitten lopulta oikeasti halusin ottaa niin eipä tarvinnut miettiä pitkää aikaa kun rotujuttu oli selvä! Iloinen hassuttelija, joka valtavasta turkistaan huolimatta on aika helppohoitoinen kunhan hoitotoimenpiteet tekee säännöllisesti näin pentuaikana.
TAIKAHALLAN BILEHILE "Hile"
Hile jäi automaattisesti kotiin, koska olin ajatellut jättäväni Tuiskun pennuista yhen nartun kotiin kasvamaan ja kun yksi ainoa tuli niin mikäs siinä, talossa oli kaksi kessua! Hileä ei nyt ihan heti Tuiskun pennuksi uskoisi, ovat ne niin erilaisia. Hile on paljon rauhallisempi ja parempi keskittymään eikä ees nuole niin äärettömän paljon kuin emänsä. Ihastuttava veijari koiraksi!
Hile on ensimmäinen meillä syntynyt kessu. Pentuna Hile oli varsinainen valaskala tai mursu suorastaan, ainokaisen onni olla yksin emän tissien valtiaana kostautui aikamoisena pyöreytenä... ;D No, on tuo nyt jo ihan sopusuhtainen tapaus, liikunta teki ihmeitä! Ihan isänsä Danin näköinen Hile on ja luonteeltaankin ilmeisesti tullut isäänsä, on nimittäin ehkä hieman kovapäisempi kuin emänsä. Ehdottomasti rauhallisempi se on Tuiskuun verrattuna, jaksaa keskittyä paremmin eikä hösellä koko aikaa. Suunnilleen vuoden ikäisenä Hile pääsi toko-treeneihin mukaan ja osoittautui vallan nopeaoppiseksi ja innokkaaksi tokoilijaksi, tiedä vaikka meidät joskus nähtäisiin ihan oikeissa toko-kokeissa!
Hile Koiranetissä
Näyttelyarvostelut
 FI MVA Maruskan Oona |
 Taikahallan Bilehile |
FI MVA MARUSKAN OONA "Tuisku"Lonkat: A/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät OK, tarkastettu kesäkuu 2005
Näyttelyarvostelut ja jalostustarkastus
Tuisku Koiranetissä
Kirjoitelmia Tuiskusta
Tuisku tuli jo hieman pidemmän odottelun ja harkinnan jälkeen. Puolitoista vuotta odottelin ja monta kertaa ehdin pettyä kun odotetusta pentueesta ei mitään tullutkaan. Sitten sain tiedon Tuiskusta ja olin jo, että en ota pentua nyt kun juuri olin sopinut ottavani Usvan. Sitten ajattelin, että kyllä kasvattajan pitää tietää millaista on kun on kaksi nuorta koiraa samassa talossa ja ilmoitin, että pentu otetaan kaikesta huolimatta! Mies ei tykännyt yhtään ajatuksesta, että meille tulisi näyttelykoira kun hän ei ole näitä näyttelyimmeisiä. Sanomiset kuitenkin loppuivat siihen, kun hän näki varausmaksusta kuitin. Pentu haettiin ja matkan varrella mietittiin nimeä. Mies sitten ehdotti Tuiskua ja sehän se oli! Muutama päivä meni ihmetellessä, että mikä se tuo karvakasa on kun ei ollut yhtään lapinkoiran näköinen... Luonne kyllä valloitti heti, Tuisku ei pelkää mitään eikä ketään, itse asiassa on turhankin röyhkeä välillä. Mutta aivan mahtava neiti, hymyilee koko ajan koko olemuksellaan!
Tuisku on meän perheen näyttelytähti. Ainakin toivottavasti! Näyttelyitä ja tokoa silmälläpitäen neiti meille otettiin. Ei ollenkaan arvattu, millainen sydäntenvaltaaja saatiin! Tuisku on sellainen "hei MINÄ olen täällä!" -tyyppiä oleva pakkaus. Ei voi olla huomaamatta jos Tuisku on samassa huoneessa. Samanlainen diiva se tuntuu olevan myös näyttelykehässä, esiintyy oikein ryhdikkäästi ja on kuin muita ei olisikaan!
Pääosin Tuisku on ollut todella kiltti koiranpentu, mitä nyt kaappikellon kulma on pitänyt jyrsiä parempaan muotoon. Välillä korvat katosivat päästä kun oltiin lähdössä autolla jonnekin, silloin piti livistää naapurin puolelle syömään linnuille maahan jätetyt leivät ym. Ja naapurin koirat haukutaan maan rakoon, en tajua miten noin pienestä koirasta tulee niin kova ja matala ääni! Mutta kun se on niin kaunis ja söötti niin eihän sille voi olla vihainen pienistä kolttosistakaan...
Ja mitenkö just keeshond? Muutamia vuosia sitten Koiramme-lehdessä oli rotuesittely, joka jäi mieleen kun rotu on jotenkin lapinkoiramainen. Ja kun näyttelykoiran sitten lopulta oikeasti halusin ottaa niin eipä tarvinnut miettiä pitkää aikaa kun rotujuttu oli selvä! Iloinen hassuttelija, joka valtavasta turkistaan huolimatta on aika helppohoitoinen kunhan hoitotoimenpiteet tekee säännöllisesti näin pentuaikana.
TAIKAHALLAN BILEHILE "Hile" Hile jäi automaattisesti kotiin, koska olin ajatellut jättäväni Tuiskun pennuista yhen nartun kotiin kasvamaan ja kun yksi ainoa tuli niin mikäs siinä, talossa oli kaksi kessua! Hileä ei nyt ihan heti Tuiskun pennuksi uskoisi, ovat ne niin erilaisia. Hile on paljon rauhallisempi ja parempi keskittymään eikä ees nuole niin äärettömän paljon kuin emänsä. Ihastuttava veijari koiraksi!
Hile on ensimmäinen meillä syntynyt kessu. Pentuna Hile oli varsinainen valaskala tai mursu suorastaan, ainokaisen onni olla yksin emän tissien valtiaana kostautui aikamoisena pyöreytenä... ;D No, on tuo nyt jo ihan sopusuhtainen tapaus, liikunta teki ihmeitä! Ihan isänsä Danin näköinen Hile on ja luonteeltaankin ilmeisesti tullut isäänsä, on nimittäin ehkä hieman kovapäisempi kuin emänsä. Ehdottomasti rauhallisempi se on Tuiskuun verrattuna, jaksaa keskittyä paremmin eikä hösellä koko aikaa. Suunnilleen vuoden ikäisenä Hile pääsi toko-treeneihin mukaan ja osoittautui vallan nopeaoppiseksi ja innokkaaksi tokoilijaksi, tiedä vaikka meidät joskus nähtäisiin ihan oikeissa toko-kokeissa!
Hile Koiranetissä
Näyttelyarvostelut