Kotona asustelevat lapinkoirani
TSABBA "Ruska"
Lonkat kuvattu: A
Silmät tarkastettu kesäkuu 2005: ok
Paras tulos virallisessa näyttelyssä:
24.6.2001 Rovaniemi AVO 1/2
Katselmus 2002: Antero Hakala valitsi jatkoon Ruskan vaikka Ruska odotti pentuja ja oli hyvin pyylevänä, mutta sitten ei enää sijoittunut
Katselmus 2004: Ei sijoitusta
Jälkeläiset: vuonna 2000 Villi-Joikhu Hallan kanssa, vuonna 2002 sijoituspentue Riskatsurkan kenneliin Pukranvaara Ritnin kanssa ja 2005 Reppulin Legolinin kanssa.
Ruska Koiranetissä
Ruska tuli meille sijoituskoirana. Lehdessä oli ilmoitus paimensukuisesta sijoitusnartusta ja niinpä soitin Enontekiölle Rinteen Maaritille. Kylmänä helmikuun päivänä ajettiin Kittilään pentua hakemaan. Nimi oli mietitty valmiiksi, pennusta tulisi Taika (jo tässä vaiheessa keksimäni kennelnimen mukaan!). Siinä kun paluumatkalla pentu sylissäni nukkua tuhisi, suunniteltu nimi muuttui Taikasta Ruskaksi lähinnä pennun turkin värin mukaan. Ruska on lauman ruustinna, tietää paikkansa ja opettaa sen nopeasti uusille tulokkaille.
Hyvä
emä se on aina ollut pennuilleen ja olen onnellinen, että sen
hyvät suvunjatko-ominaisuudet ja emänvaisto ovat periytyneet
vahvasti eteenpäin.
Luonteeltaan Ruska on armoton syöppö, mikään ei ole syömistä tärkeämpää. Pentunsa tosin menivät ruoan edelle muutamana pentujen ensimmäisenä elinviikkona! Ruska on oikein tunnollinen emo, se hoiti pentunsa hyvin viimeiseen saakka. Ruska kaipaa kovasti huomiota, se työntyy syliin jos muutoin ei saa rapsutuksia. Sitten kun sitä rapsutellaan niin se maata retkottaa ketarat ojossa ja ynisee tyytyväisenä. Herkkäkin se on, ääntä ei saa korottaa yhtään tai rouva loukkaantuu verisesti ja luimistelee pitkän aikaa.
Ruska on melkein haukkumaton koira, ei louskuta turhan päiten. Silloinkin riittää yleensä muutama huomiohaukahdus. Muutoin se kyllä ääntelee ihan kiitettävästi. Kotiin tullessa Ruska kiljahtelee ja ulvoo innosta. Rapsuteltaessa se ynisee ja tuhisee tyytyväisenä.
Ruska on kovasti tottelevainen ja nöyrä. Lenkeillä se on lähes aina irti, koska se osaa mennä oikeata puolta koko ajan eikä välitä vastaantulijoista. Kerran lenkillä ollessamme se rontti kuitenkin karkasi poron perään! Olin aivan ihmeissäni kun minun kuuliainen, 100-prosenttisesti luotettava koirarouva pisti korvansa kiinni ja ryntäsi poroja ajattamaan! Mahtoi koira ajatella, että näin likellä kotia ei poroja sallita, sillä muualla kuin kotona se on pysähtynyt kuin seinään aina kun olen kieltänyt menemästä porojen perään.
Uusin harrastuksemme on jäljestäminen. Makkarajälki on niin ihana kun siinä saa kerrankin syödäkseen! Ruska on jäljellä niin innokkaasti menossa eteenpäin, että pitää itse jarrutella menoa, muutoin jää osa herkuista löytämättä eli jälki tulee ajettua liian huolimattomasti.
TAIKAHALLAN ORVOKKI TÄHTISILMÄ "Tuli"
s. 21.6.2010
Tuli Koiranetissä
Ensimmäistä kertaa kasvattajana ollessani lähes hihkuin riemusta pennunvaraajan soittaessa ja peruessa varauksen, olin ehtiny ihastua kovasti tähän koiraneitiin ja mietin, että jos sen varaus peruuntuu niin se jää kotiin. Kohtalon johdatusta tai mitä lie, Tuli tuli jäädäkseen! Luonteessa on jotain isomummo-Ruskalta perittyä rauhallisuutta, mutta toisaalta taas Iitu-emältä on ihan kiitettävästi vauhtia. Tuli kasvoi isoksi nartuksi, kovin karvainen ja nätti se on. Ainoa minua häiritsevä vika on turhan luisu lantio ja siitä johtuvat niukahkot takakulmaukset sekä takakorkeus. Agilityä olemme aloitelleet, kyllä Tuli tekee mitä pyydetään, mutta mitään suurta innostusta lajiin se ei vielä ole ilmaissut.
 Tsabba |
 Taikahallan Orvokki Tähtisilmä |
TSABBA "Ruska" Lonkat kuvattu: A
Silmät tarkastettu kesäkuu 2005: ok
Paras tulos virallisessa näyttelyssä:
24.6.2001 Rovaniemi AVO 1/2
Katselmus 2002: Antero Hakala valitsi jatkoon Ruskan vaikka Ruska odotti pentuja ja oli hyvin pyylevänä, mutta sitten ei enää sijoittunut
Katselmus 2004: Ei sijoitusta
Jälkeläiset: vuonna 2000 Villi-Joikhu Hallan kanssa, vuonna 2002 sijoituspentue Riskatsurkan kenneliin Pukranvaara Ritnin kanssa ja 2005 Reppulin Legolinin kanssa.
Ruska Koiranetissä
Ruska tuli meille sijoituskoirana. Lehdessä oli ilmoitus paimensukuisesta sijoitusnartusta ja niinpä soitin Enontekiölle Rinteen Maaritille. Kylmänä helmikuun päivänä ajettiin Kittilään pentua hakemaan. Nimi oli mietitty valmiiksi, pennusta tulisi Taika (jo tässä vaiheessa keksimäni kennelnimen mukaan!). Siinä kun paluumatkalla pentu sylissäni nukkua tuhisi, suunniteltu nimi muuttui Taikasta Ruskaksi lähinnä pennun turkin värin mukaan. Ruska on lauman ruustinna, tietää paikkansa ja opettaa sen nopeasti uusille tulokkaille.
Hyvä
emä se on aina ollut pennuilleen ja olen onnellinen, että sen
hyvät suvunjatko-ominaisuudet ja emänvaisto ovat periytyneet
vahvasti eteenpäin. Luonteeltaan Ruska on armoton syöppö, mikään ei ole syömistä tärkeämpää. Pentunsa tosin menivät ruoan edelle muutamana pentujen ensimmäisenä elinviikkona! Ruska on oikein tunnollinen emo, se hoiti pentunsa hyvin viimeiseen saakka. Ruska kaipaa kovasti huomiota, se työntyy syliin jos muutoin ei saa rapsutuksia. Sitten kun sitä rapsutellaan niin se maata retkottaa ketarat ojossa ja ynisee tyytyväisenä. Herkkäkin se on, ääntä ei saa korottaa yhtään tai rouva loukkaantuu verisesti ja luimistelee pitkän aikaa.
Ruska on melkein haukkumaton koira, ei louskuta turhan päiten. Silloinkin riittää yleensä muutama huomiohaukahdus. Muutoin se kyllä ääntelee ihan kiitettävästi. Kotiin tullessa Ruska kiljahtelee ja ulvoo innosta. Rapsuteltaessa se ynisee ja tuhisee tyytyväisenä.
Ruska on kovasti tottelevainen ja nöyrä. Lenkeillä se on lähes aina irti, koska se osaa mennä oikeata puolta koko ajan eikä välitä vastaantulijoista. Kerran lenkillä ollessamme se rontti kuitenkin karkasi poron perään! Olin aivan ihmeissäni kun minun kuuliainen, 100-prosenttisesti luotettava koirarouva pisti korvansa kiinni ja ryntäsi poroja ajattamaan! Mahtoi koira ajatella, että näin likellä kotia ei poroja sallita, sillä muualla kuin kotona se on pysähtynyt kuin seinään aina kun olen kieltänyt menemästä porojen perään.
Uusin harrastuksemme on jäljestäminen. Makkarajälki on niin ihana kun siinä saa kerrankin syödäkseen! Ruska on jäljellä niin innokkaasti menossa eteenpäin, että pitää itse jarrutella menoa, muutoin jää osa herkuista löytämättä eli jälki tulee ajettua liian huolimattomasti.
TAIKAHALLAN ORVOKKI TÄHTISILMÄ "Tuli"s. 21.6.2010
Tuli Koiranetissä
Ensimmäistä kertaa kasvattajana ollessani lähes hihkuin riemusta pennunvaraajan soittaessa ja peruessa varauksen, olin ehtiny ihastua kovasti tähän koiraneitiin ja mietin, että jos sen varaus peruuntuu niin se jää kotiin. Kohtalon johdatusta tai mitä lie, Tuli tuli jäädäkseen! Luonteessa on jotain isomummo-Ruskalta perittyä rauhallisuutta, mutta toisaalta taas Iitu-emältä on ihan kiitettävästi vauhtia. Tuli kasvoi isoksi nartuksi, kovin karvainen ja nätti se on. Ainoa minua häiritsevä vika on turhan luisu lantio ja siitä johtuvat niukahkot takakulmaukset sekä takakorkeus. Agilityä olemme aloitelleet, kyllä Tuli tekee mitä pyydetään, mutta mitään suurta innostusta lajiin se ei vielä ole ilmaissut.